Onni, Ilona ja Jysky

Bertta ja baby-Jane

Wartti-pupu etsii vielä kotia, muut pupuset ovat jo löytäneet rakastavat kodit!

Pääsiäinen lähenee, pientä pääsiäishörhellystä saatavilla!

Kevättä kohti, helmikuu kuluu humauksessa

Helmikuussa tajuaa pikkuhiljaa kevään lähenevän. Aurinko näyttäytyy ja kuvitteellisesti myös lämmittää. Kevään myötä myös ihmiset heräilevät. Lehdet ovat tulvillaan vinkkejä painonhallintaan  keittiöremonttiin, autokuumeeseen , lomamatkoihin...
Täältä löydät vinkkejä pysyvään hyväänoloon , riippumatta vuodenajasta!

Tämä ohje on kopioitu http://appelsiinejahunajaa.blogspot.fi/ ja 

itse sovelsin ohjeen sopimaan siskolleni, joka ei mantelia eikä 

maitoa voi käyttää. Ja ohjehan on lisäksi munaton eli lähes täydellinen

mikäli ympärillä on ruokarajoitteisia ihmisiä! Sokerin sijaan voi 

oletettavasti kokeilla myös muita makeuttajia kuten steviaa tai erytritolia. 

Mahtavan mureat  ja gluteenittomat tahinipikkuleivät

• 100 gr huoneenlämpöistä margariinia tai voita
• 100 gr sokeria (käytin ruokosokeria)
• 140 gr tahini seesamitahnaa (½ am.kuppimittaa +1 rkl)
• ripaus aitoa vaniljaa tangosta  tai vaniljajauhetta 
• 170 gr mantelijauhoa tai esim. peruna-, maamanteli- ,maissijauhoa
  
  
• 4 rkl riisijauhoa
• ½ tl leivinjauhetta
• ripaus suolaa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää tahini

 ja vanilja ja vatkaa kunnes seos on tasaista .

Lisää joukkoon mantelijauhoa,suolaa,leivinjauhe  ja

 riisijauhoa vähitellen ja taitellen kosteiden aineiden 

joukkoon kunnes seos on tasaista ja kosteaa. 

Jos taikina on liian löysää lisää joukkoon hieman 

mantelijauhoa ja riisijauhoa. Tahinipikkuleipien taikinaa 

ei tule käsitellä liikaa ja valmiin taikinan tulee olla 

sellaista  joka ei liikaa tartu käsiin. Ota taikinasta 

riisijauhotetuilla käsillä pieniä pallosia ja laita ne  leivinpellin 

päällä olevalle leivinpaperille.

Tahinipikkuleivät leviävät jonkun verran uunissa joten niiden 

väliin kannattaa jättää tilaa.Lämmitä uuni 160 C-asteeseen

 ja paista pikkuleipiä noin 15 minuuttia tai kunnes pikkuleipien

 pinta on saanut kevyesti väriä.Anna pikkuleipien jäähtyä täysin 

ennenkuin irrotat ne leivinalustasta.

Tänään saapui odotettu, vesikielellä kaivattu Paahtimo papun kahvilähetys!

Herkkusuun herkkuhetkiin!

Iltana muutamana alkoi tehdä ihan mahottomasti mieli riisipiirakoita!

Tuumasta toimeen, kuoreen laitoin ohjeesta poiketen tummaa riisijauhoa, maissijauhoa ja semperin finmix-seosta sekä noin 3  dl vettä.Ohjeessa on käytetty eri jauhoja, joten sekoittelin jauhot ja suolan ensin keskenään ja lisäsin sitten vettä kunnes taikina tuntui hyvältä.  Saa jäädä vähän löysäksi ja leipoessa on hyvä käyttää runsaalla kädellä jauhoja. Itse taputtelen käsin kakkarat soikioiksi ja käytän metallista paistinlastaa kääntäjänä ja myös apulaisena reunojen käännössä rypytysvaiheessa. Täytteeksi keittelin täysjyväriisihiutaleista vesipohjaisen paksuhkon puuron ruususuolalla maustettuna.

Sitten vaan uuniin ja uunista ulos, päälle voisulaa ja avot ; kyllä on hyvää!  :)

Siinä ne nyt ovat, komiat! (Uuniin matkalla)

Ohjeessa luvataan melkoisen monta piirakkaa, mun taikina riitti 17 kappaleeseen. Ehkä tein liian isoja, mutta ovat helpompia sitten täytellä ja rypytellä! Laatu korvaa määrän!

Talvi-illan viettoa. Villasukat ja kupillinen kuumaa teetä. Sohvalla seurana karvaiset poikalapsemme. Työpäivän jälkeen vähän ruokaa vatsanpohjalle, rivakka tunnin lenkki karvakuonojen kera ja kotipiha puhtaaksi aura-auton heittämästä lumesta. Näillä eväillä jaksaa nauttia elostaan!

Muutos ilman vastarintaa, matkalla onnellisuuteen

Kun perustin tämän yrityksen ja avasin pienen puotini, olin varmasti hämmästelyn kohteena enkä taatusti vain ihastuneessa mielessä. Osan mielestä olin hullunrohkea ja osan mielestä jossain muualla voisi pärjätä, mutta ei Riihimäellä. 

Sain myös paljon positiivista palautetta. Vielä en voi tietää selviänkö kuivin jaloin ja onnistunko löytämään riittävästi asiakkaita ja tarjoamaan heille juuri oikeanlaisia asioita. Tällä hetkellä ainoa asia joka on varma, on oma onnellisuus tähän hetkeen. Ensimmäistä kertaa työhistoriani aikana tiedän olevani oikeassa paikassa, tekeväni asioita jotka aidosti tuottavat hyvää oloa sekä minulle että muille kanssakulkijoille. Työn tehtävä ei voi olla ainostaan keino ansaita elanto, pitää olla muitakin arvoja kuin raha ja vaurastuminen. Sieltä nyt joku neropatti huutelee, että ilman rahaa ei pärjää. Tottahan se on, mutta siitäkin huolimatta uskon materiaalisesti köyhän elämän olevan parempi vaihtoehto kuin tehdä töitä uupumuksen takarajoilla vain saadakseen hankituksi jotain mitä tarkemmin pohdittuaan ei olisi edes tarvinnut, loppupeleissä ei edes halunnut.

Olen itse keinunut väsymyksestä puolikuolleena sängynlaidalla klo 2 yöllä, herätyskellon herätettyä töihin, ja toivonut tulevani tapetuksi, että saisin jatkaa nukkumista. Siinä ei lohduta iso eikä pieni tilipussi, loppuunkulutettu ihminen ei enää koe iloa saati jaksa nähdä hyviä asioita ympärillään. Tässä vaiheessa oli melkoisen selvää etten voi jatkaa aiempaan malliin. Ja tässä ollaan, onnellisena jokaisena päivänä ja vahvasti elossa, vahvasti läsnä omassa ja muidenkin elämässä.

Uskon jokaisen voivan muuttaa omaa elämäänsä. Se vaatii itsensä kunnioittamista ja rakastamista. Harva kohtelee rakkaitaan yhtä piittaamattomasti kuin itseään. On helppo olla kuulematta itseään ja keksiä monenmoisia syitä miksi ei voi muuttaa elämänsä suuntaa. Joutuu ehkä luopumaan jostain, tilalle olen ainakin itse saanut paljon merkityksellisiä onnea tuottavia asioita.

Olen saanut käydä mahtavia, hellyyttäviä, surun- ja ilontäytteisiä keskusteluja, kuunnellut ja tullut kuulluksi. Ei vaadi paljoakaan antaa hetki läsnäoloa ja välittämistä. 

Tämän julisteen sain pieneä tyttönä. Äitini säilytti sen huomassaan, kunnes olin riittävä aikuinen ymmärtääkseni taulun arvon. Näillä ohjeilla elämässä pärjää!